Ähtäriin ja Tuuriin 24.11.2018


YHDISTYS JÄRJESTÄÄ JÄSENPERHEILLE OSTOSMATKAN TUURIN KYLÄKAUPPAAN LAUANTAINA 24.11.2018

Matkalla voi käydä tutustumassa myös Ähtärin eläinpuistoon ja Pandataloon.

 

Lähdemme aamulla klo 8 Haapatieltä, 8.05 Kuusitieltä Pitopalvelun edestä, 8.10 Rekolan K-kaupalta ja 8.15 Tervahaudantien pysäkiltä Matarista.

Ähtärin eläinpuistolle saavumme n. klo 12 ja jätämme halukkaat sinne. Muut jatkavat matkaa Tuuriin ja siellä meillä on lyhyt esittely kyläkaupan historiasta ja nykyisestä toiminnasta.

Kyläkaupalla on Ryhmä Haun Kaja ja Vainu viihdyttämässä lapsia ja lapsenmielisiä.

Eläinpuistoon menneet voidaan hakea n. klo 14 vielä ostoksille haluavat kyläkaupalle.

Eläinpuisto on avoinna klo 14 asti ja Pandatalo klo 17. Liput Pandataloon on edullisinta ostaa etukäteen netin kautta.

Paluumatkalle lähdemme Tuurista klo 16.30 ja viimeiset eläinpuistoon mahdollisesti jääneet haetaan klo 17 eläinpuiston portilta.

Tuurissa on useita erilaisia ruokailumahdollisuuksia, joihin jokainen voi makunsa mukaan mennä ruokailemaan. Esim. Ravintola Onnenkivi tarjoaa lounasruokaa, Miljoona Rock listalta tilattavia annoksia, pitserioita ja hampurilaispaikkoja on myös sekä kahviloita.

Retken hinta on 10€/henkilö riippumatta iästä.

 

Ilmoittautumiset retkelle sunnuntaihin 18.11 mennessä Marja-Leena Sonniselle mieluiten sähköpostilla marja-leena.sonninen@rekola.fi tai puhelimella 045642194.


Yhdistyksen kevätretki su 27.5.

 

Kevätretki sunnuntaina 27.5.2018 MUSTILAN ARBORETUMIIN.

 

Menomatkalla Malmgårdin kartanolla opastettu linnakierros ja mahdollisuus ostoksiin Kartano Puodissa. Puodissa on vilja- ja panimotuotteita sekä muita paikallisia tuotteita myynnissä. Sieltä matkaamme Moision kartanolle Elimäelle, jossa on myös opastettu kartanokierros sekä tutustumista taidenäyttelyyn. Siellä nautimme myös Kulttuuritien herkkupöydässä lounaan.

Lounaan jälkeen tutustuminen oppaan johdolla Mustilan Arboretumiin. Arboretum on Suomen vanhin ja suurin puulajipuisto. Puistokahvilassa on Suomen oloihin sopivien puiden ja pensaiden siemeniä ja pikkutaimia myynnissä. Alueella on myös Garden Shop, jossa on laaja valikoima erilaisia kasveja ja tuotteita puutarhaan.

Myös Mustilan Viinipuoti sekä taidekahvila Piika ja Renki sijaitsevat puiston alueella.

 

Retken hinta aikuisilta 50€, ei-jäseniltä 80€, lapset 5-12v 20€.

Hinta sisältää matkat, esittelyt ja lounaan. Ilmoitathan ennakkoon mahdolliset allergiat ja erikoisruokavaliotoiveet. Ilmoittautumiset ja maksut retkelle 11.5. mennessä. Ilmoittautumiset mielellään sähköpostilla

anita.jarvenpaa@rekola.fi tai puhelimitse 0407762644 Vastaajaan voi jättää viestin ja ilmoittautumisenne

varmistetaan! Ilmoittautumisen yhteydessä saatte tilinumeron ja viitenumeron maksua varten.

 

Lähtö retkelle Asolasta Pitopalvelun luota klo 8.30, Rekolasta K-kaupan ja koulun pysäkeiltä klo 8.40 ja Matarista Tervahaudantien pysäkiltä klo 8.50. Tarvittaessa ensimmäisenä otetaan retkeläiset Haapatien pysäkiltä erikseen sovitusti.


--------------------------------------------------------------------------


 Omakotiyhdistyksen retkiohje

 Matkapoikien ehdot

____________________________________________________________

Retkikertomuksia

__________________________________________________

 


Matkakertomus Visby-retkestä

Visby, matkakuvia

Retkikuvia Fazerin retkestä


Kevätretki Urjalaan 15.5.2016



Matkakertomus

Yhdistyksen kevätretken kohteena oli tällä kertaa Nuutajärven lasitehdas ja Nuutajärvi-päivät sekä Väinö Linnan Reitti Urjalassa. Nuutajärvi-päivät olivat koko perheen ulkoilmatapahtuma. Se järjestettiin jo 40. kerran. Itse lupasin toimia matkanjohtajana. Nyt kun kaikki on ohi, ja reissu onnistui mielestäni oikein hyvin, niin tässä vaiheessa varmaan uskaltaa jo paljastaa, että tämä oli ensimmäinen kerta ikinä, kun toimin matkanjohtajana. Ehkäpä sitten uskaltaa joskus uudestaan seuraavallakin kerralla…

Perille Nuutajärvelle saapuessamme ohjelma alkoi opastetulla tutustumisella Designmuseo Nuutajärveen. Oppaanamme toimi lasinpuhaltaja Jenni Sorsa. Nuutajärven lasimuseo on professori Kaj Franckin suunnittelema kokonaistaideteos. Esillä oli todella kauniita ja mielenkiintoisia lasiteoksia aina 1800 luvulta alkaen. Nuutajärven lasitehdas on Suomen vanhin yhä toiminnassa oleva tehdas. Nuutajärvellä on puhallettu lasia yhtäjaksoisesti vuodesta 1793. Enimmillään töitä tehtiin 3 vuorossa, mutta nyt tehdastuotanto on jo lopetettu, ja jäljellä on vain käsityönä tehtävää sekä näytösluontoista lasinpuhallusta. Myös vierailla on mahdollisuus vaikka itsekin kokeilla lasin puhaltamista.

Myös Stockmannin tavaratalo liittyy Nuutajärveen. Aikoinaan kun lasinpuhaltajia tuli aina Belgiasta asti, niin tarvittiin myös kielitaitoista kirjanpitäjää. Tässä yhteydessä Nuutajärvelle G. F. Stockmann. Kirjanpitotöidensä lisäksi hän työskenteli myös ranskan kielen tulkkina. 1850-luvun lopussa hänen tehtäväkseen annettiin Nuutajärven lasin myymälän perustaminen Helsinkiin. Stockmann menestyi tehtävässään, ja siitä syntyi nykyisen Stockmannin tavaratalo Helsinkiin.

Nuutajärveen tutustumisen päätteeksi nautittiin maukas lounas ravintola Aallon noutopöydästä, josta opas tuli noutamaan meidät Väinö Linnan kierrokselle.

Väinö Linna syntyi Urjalassa ja viettäen siellä elämänsä ensimmäiset 18 vuotta. Urjalan kunta on yhteistyössä Väinö Linnan seuran kanssa perustanut Väinö Linnan reitin. Alkusysäyksen reitin perustaminen sai, kun kirjailija itse päätti johdattaa lukijansa Täällä Pohjantähden alla -trilogian taustamaisemiin.

Väinö Linnan teosten henkilöiden kieli, elämäntavat ja yhteiskunnallinen tausta ovat paljolti samanlaisia kuin Urjalassa. Suoranaisia esikuvia ei henkilöillä kuitenkaan ole Urjalassa eikä missään muuallakaan.

Oppaan johdolla pääsimme tutustumaan ja kuulimme monia mielenkiintoisia tarinoita ja vaiheita reitin varrella olevista kohteista, joita olivat mm. työväentalo, palokunnan talo, ”ittellisen pirtti”, Koskelan torppa, pappila ja Honkolan Kartano. Koskelan torpassa – siis Koskelan torpan esikuvassa – saimme myös nauttia paikallisen harrastelijateatterin esityksistä, joissa kuvattiin kohtauksia Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla –trilogiasta. Kierros päättyi Väinö Linnan työhuoneelle Urjalan kirjastoon.


Paluumatkalla – niin kuin menomatkallakin, pistäydyimme vielä Riihimäen ABC:lla nauttimassa kupposet kahvia. Paluumatkan ohjelmassa olivat myös bussissa järjestetyt arpajaiset.

Mika Rautio 


Retkikuvia


Syysretki Loviisaan 29.8.2015


Matkakertomus

Omakotiyhdistyksemme järjestämälle syysretkelle, jonka kohteena oli Loviisa, osallistui 34 henkeä. Loviisassa pidettiin elokuun viimeisenä viikonloppuna Wanhat talot näyttely, jossa yksityiset kodit avasivat ovensa halukkaiden tutustumista varten. Tänä vuonna tapahtuma oli järjestyksessä jo yhdestoista ja näitä vanhoja taloja oli näytillä yhteensä 44 kpl. Tapahtuman kulttuurihistoriallisena teemana oli kylpyläajan Loviisa ja ohjelma myötäili Jean Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuoden kunniaksi järjestettyä näyttelyä "Kylpyläelämää ja nuori Jean Sibelius" Loviisan kaupungin-museossa.

Bussimme kiidätti matkalaiset vajaassa tunnissa Loviisaan suoraan Ulrikan hovin aamiaispöydän ääreen. Runsas aamiaispöytä tarjosikin maittavan aamiaisen jokaisen makuun niin, että energiaa riitti hyvin kaupungin nähtävyyksien tutustumiseen. Aamiaisen jälkeen kiertelimme bussimme kyydissä noin tunnin ajan Loviisan katuja oppaamme kertoessa ohi vilahtaneiden kohteiden nimiä ja vähän historiaakin. Opas jakoi bussissa kaikille tunnistusrannekeen, joka oikeutti sisäänpääsyyn Wanhoihin taloihin. Opaskierroksen päätyttyä purkauduimme Loviisan Laivasillan vieressä bussista ulos ja jokainen aloitti ns. omatoimisen kierroksensa haluamiinsa kohteisiin.

Tässä vaiheessa allekirjoittanut kertoo vain oman kierroksensa kohteista. Kaikkiin näytteillä oleviin Wanhoihin taloihin oli laitettu tunnuskirjaimet LWT eli Loviisan Wanhat Talot, jotta jokaisen vierailijan oli helpompi löytää kohteina olevat näyttelytalot. Ensimmäisenä kohteenani oli Mariankadun varrella sijainnut Liisan talo, joka oli rakennettu 1800-luvun alussa. Tämä talo oli entisöity talon asukkaiden omin käsin ja perinteitä noudattaen. Talon kivetyssä pihassa kukoistivat useat perinnekasvit ja viereen entisen suutarimestarin talliin oli rakennettu Tuhannen tuskan kahvila, jota minäkään en voinut ohittaa nauttimatta kahvia kera vastapaistetun herkullisen raparperimunkin. Kävelykierrokseni jatkui useiden piha- ja katukirpputorien kautta toisiin talokohteisiin. Yhtenä käyntikohteenani oli niinikään Mariankadulla sijaitseva Pitkän pöydän talo, joka oli rakennettu 1856 ja nyt entisöity Museoviraston ohjeiden mukaan. Huomioni kiinnittyi erityisesti talon keittiössä sijaitsevan puuhellan laidalla olevaan metallikoriin, joka oli täpötäynnä ruskeita kananmunia. Munien alkuperä mietitytti, mutta päästyäni sisätioloista talon viehättävään pihapuutarhaan, syy selvisi. Sillä pihan perällä sijaitsi talon isäntäväen laittama kanahäkki, jonka asukkeina touhukkaan tyytyväisiltä näyttävät ruskeat kanat kotkottelivat ja ihmettelivät häkin ympärillä olevaa väen paljoutta.

Monissa taloissa oli tutunoloisia ja -näköisiä vanhoja huonekaluja ja esineitä, joita muistan lapsuudestani joko isovanhempieni käytössä olleita tai muuten vaan muistoissa säilyneitä jossain muualla nähtyjä. Antiikkimarkkinoilla ja kirpputoripöydillä näkemäni mummoni aikaiset vanhat "kurkkupurkit" eli lasiset Karhulan lasin tölkit, ruskeat vaarinkaljapullot, peltiset vanhat kahvipurkit ja lukemattomat muut tutut esineet nostattivat haikeuden muistot jonnekin kauas lapsuusaikoihin. Hinnatkaan eivät olleet päätähuimaavia ja vielä kannatti yrittää tinkata, sillä hinnoista saattoi saada aika mukavasti pois jos jokin esine kiinnosti.

Ruokapaikoista ei ollut pulaa ja allekirjoittanut löysikin aika pian mielusan miljööympäristön omaavan ravintolan Kappelinpuistosta. Tämä v. 1865 rakennettu ja hiljattain restauroitu kulttuuriravintola Loviisan Kappeli oli aikoinaan myös Sibeliuksen suosikkipaikka hänen vieraillessaan Loviisassa sukuloimassa. Tosin tilaamaani ruokaa jouduin odottaamaan kohtuuttoman kauan eli puoli tuntia, eikä hinta-laatusuhdekaan ihan ollut kohdallaan. Mutta tärkeintähän olikin sitten tuo upea ympäristö, joka lievitti pientä pettymystä kulinaarista nautintoa kohtaan.

Mahtavan aurikoinen matkapäivä oli päättymässä ja bussimme odotti meitä retkeläisiä Loviisan komean uusgoottilaiseen tyyliin 1800-luvun puolivälin jälkeen rakennetun kirkon kupeessa. Kaikenlaisia tarpeellisia ja ehkä tarpeettomiakin ostoksia oli tullut tehtyä, mutta varmasti miellyttävän päivän muistot oli jokaisella meillä mukana kotiin viemiseksi.

                                                                                                             - Elina -


Syysretki Tammelaan 2.8.2014

matkakertomus

Rekola - Asolan omakotiyhdistyksen elokuiselle syysretkelle Tammelan Mustialaan 2.8.2014 osallistui 37 henkeä. Retken kohteena oli omaleimainen ja ainutlaatuinen Hakkapeliittatapahtuma, jota vietettiin jo 36. kerran Tammelassa. Järjestäjänä toimi Tammelan Nuorisoseura Aura ry, jonka jäsenistö yhteisvoimin oli saanut aikaan tämän upean 1600-luvun henkeen ajoittuvan tapahtuman.

 

Matka Tammelaan sujui mukavasti tutun ja turvallisen bussiyhtiön Astorin kyydissä. Menomatkalla bussissa matkalaisille myytiin arpoja ja kerättiin osallistumismaksut ja saavuttuamme Tammelaan piti ensin pysähtyä maksamaan jokaisesesta osallistujasta Toritulli, joka oli ns. pääsymaksu Hakkapeliittapäiville. Purkauduttuamme bussista pääsimme ihmettelemään ja ihastelemaan 1600-luvun torin tavarapaljoutta ja olihan siellä jos vaikka mitä muutakin mukavaa katseltavaa. Myyntikoju toisensa perään pursusi mielekkäitä ja jopa mielettömiä esineitä, joista jokainen varmasti löysi jotain mukavaa kotiin vietäväksi. Syötävästä ja juotavastakaan ei ollut pulaa. Tarjolla oli kojuissa myytävien suuhunpantavien lisäksi hämäläisen 1600-luvun pitopöydän antimia ynnä kokonaista sikaa vartaasta kera lanttu- ja kaalihaudukkeen. Janon sammuttamiseksi oli tarjolla mm. kotikaljaa ja sahtia, jota tosin tarjoiltiin erillisestä sahtikojusta. Paistopistekojuissa paistetut letut erilaisilla täytteillä näyttivät olevan myös kovasti suosittua herkkua monelle.

 

Mustialan ulkolavalla oli runsaasti tarjolla erilaista ohjelmaa. Kansanedustaja Paavo Arhinmäki piti puheen, jota oli tullut kuuntelemaan runsaslukuisen yleisön ("rahvaan") lisäksi Kuningas Kustaa II Aadolf puolisonsa Maria Eleonoran ynnä hoviväkensä kanssa. Musikiillisesta puolesta pitivät huolen vanhan musiikin yhtye nimeltä Heikki Hakkapeliitan harharetket. Hovitansseja esittivät kansantanssiryhmä Lipparit. Taloväen ja kyläläisten esittämiä spektaakkeleja "Tapahtumia Tammelassa Kunigas Kustaa II Aadolfin aikaan"oli myös mahdollisuus seurata, jos vain kaikilta muilta samaan aikaan tapahtuvilta mielenkiintoisilta tapahtumilta ehti.

 

Köyden punontaankin tarvittiin näköjään ennen muinoin ainakin neljä miestä ja vahvaltahan tuo köysi sitten valmiina näyttikin ja olisi sitä saanut mukaankin ostaa jos jollakulla olisi ollut tarvetta kunnon köydelle. Leipäjauhojen hienontaminen käsikivillä oli hauskaa kokeiltavaa, tosin aika työlästä, kun samat jyvät piti jauhaa kolme kertaa, jotta olisivat jauhautuneet edes kohtuullisen hienoksi. Jousiammuntaankin olisi ollut mahdollisuus osallistua, vaan monikohan ehti? Kuninkaansaliin pääsi myös piipahtamaan ja katselemaan näytteillä olevia Forssan Museon näyttelyä ja Someron Asehistoriallisen Seuran näyttelyä.

 

Iltapäivällä meillä oli vielä ohjelmassa Rauhanniemen kesäteatteriesitys: Suomen hevonen, jonka oli kirjoittanut Sirkku Peltoja ja ohjannut Laura Orttenvuori. Esitys oli varsin hauska tosin usean katsojan mielestä kirosanoja käytettiin ehkä turhan paljon. Tähtinäyttelijä ihka aito Suomen hevonen Harmo oikealta nimeltään Rillumarei hirnahteli myös vasin vakuuttavasti omat vuorosanansa ja ihan oikeissa kohdissa näytelmää. Näytelmän väliajalla tarjotut kahvit kera muhevan viinerin maistuivat toki myös kaikille matkalaisille.
Teatteriesityksen jälkeen matka takaisin Vantaalle alkoi ja menomatkalla myytyjen arpojen voitot jaettiin onnellisille voittajille. Kotiinpaluumatkalla pysähdyttiin vielä yhdelle virkistys & viilennystauolle Riihimäen ABC-myymälään. Aurinko oli näet hellinyt meitä matkalaisia koko päivän sen verran, että ainakin janojuomaa tarvittiin nestetasapainon vakauttamiseksi.

 

 

                                                                                                             - Elina -

 Tammelan retken kuvia 2014